Eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen mukaan Poliisihallituksen keväällä 2020 antamassa ohjaavassa kirjeessä esitettiin kokoontumisrajoitusten valvonnan osalta tulkintoja, joita ei voi pitää oikeudellisesti kestävinä. Kirjeen mukaan poliisi olisi voinut puuttua muihinkin tilaisuuksiin kuin kokoontumislain mukaisiin yleisiin kokouksiin tai yleisötilaisuuksiin. 

OA painotti, että vaikka monet keinot voisivat olla tehokkaita epidemian rajoittamisessa, viranomaiset voivat käyttää vain lakiin perustuvia toimivaltuuksia. Valtioneuvoston linjaukset tai suositukset eivät ole antaneet poliisille mitään lisävaltuuksia.  

Tartuntatautilain 58 §:ää ei voida vastoin sen selvää sanamuotoa tulkita niin, että se käsittäisi mitkä tahansa väkeä kokoavat tilaisuudet. Aluehallintovirastojen määräämät kokoontumisrajoitukset voivatkin koskea vain kokoontumislain mukaisia yleisiä kokouksia ja yleisötilaisuuksia. Niiden osalta poliisin toimivalta on perustunut kokoontumislakiin. 

Lisäksi poliisilaki mahdollistaa muutoin puuttumisen yleistä järjestystä ja turvallisuutta konkreettisesti vaarantaviin tilanteisiin – tällöin ei lähtökohtaisesti ole merkitystä paikalla olijoiden määrällä. Poliisilain toimivaltuussäännöksiä ei kuitenkaan ole perusteltua tulkita niin, että ne mahdollistaisivat tartuntataudin leviämisen estämiseksi perusoikeuksiin puuttuvat toimenpiteet, joihin nimenomainen erityislainsäädäntö (tartuntatautilaki) ei anna mahdollisuuksia.   

OA totesi, että tilanne oli varsinkin keväällä kaikille viranomaisille uusi ja vakavien uhkien torjunta edellytti ripeitä toimenpiteitä. Poliisihallitus on sittemmin muuttanut tämän asian tutkinnan kohteena ollutta ohjauskirjettään. Nykyisin se pitkälti vastaa OA:n käsityksiä. Näistä syistä hän katsoi riittäväksi saattaa käsityksensä Poliisihallituksen tietoon.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläisen ratkaisu 2678/2020 on julkaistu oikeusasiamiehen verkkosivuilla osoitteessa www.oikeusasiamies.fi 

Lisätietoja asiasta antaa esittelijäneuvos Juha Haapamäki, p. 09 432 3334.