Ratkaisut ja tiedotteet

Uusimmat tiedotteet Uusimmat tiedotteet

Tiedotteita julkaistaan oikeusasiamiehen ratkaisuista, jotka ovat johtaneet toimenpiteeseen tai joilla voi muuten olla yleistä mielenkiintoa.
Takaisin

Apulaisoikeusasiamies: Ei moitittavaa autoveron elv-palautuksissa

Valtiovarainministeriö ja tulli eivät menetelleet moitittavasti, kun ne rajasivat tuontiautojen elv-palautukset koskemaan vuoden 2006 jälkeen tehtyjä päätöksiä ja vireillä olevia asioita, vaikka verot oli peritty EU-oikeuden vastaisesti.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin otti kantaa useisiin kanteluihin, jotka koskivat elv-palautusten määräaikoja.

Elv-autoveroa kannettiin autoverolain perusteella ennen maaliskuuta 2009, jolloin EY- tuomioistuin katsoi veron EU-oikeuden vastaiseksi.

Palautusten rajaus lain mukaista

Oikeusasiamiehelle tulleissa kanteluissa katsottiin, että elv:n perintä oli ollut EU-oikeuden vastaista jo vuonna 2002. Tuolloin EY-tuomioistuin antoi päätöksensä Suomen autoverotusta koskevassa nk. Siilin tapauksessa.

Apulaisoikeusasiamies katsoi, että EU-oikeudesta ei ole johdettavissa sellaista päätelmää, että elv tulisi palauttaa laajemmin kuin mitä massapalautuksia varten laaditussa laissa on säädetty.

Sakslin arvioi päätöksessään kansallisten viranomaisten toimintavelvollisuutta EY-tuomioistuimen tuomion valossa sekä tuomion takautuvaa vaikutusta.

Hän katsoo tullin menetelleen palautusasiassa autoverolain muutoksenhakusäännösten mukaisesti. Niissä tapauksissa, joissa verotusta ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu, tulli käsitteli palautukset oikaisuasioina.

Myöskään valtiovarainministeriön ei osoitettu menetelleen lainvastaisesti.

EY-tuomioistuin: elv EU-oikeuden vastainen

Elv oli autoverolle peritty arvonlisäveron suuruinen vero, jota perittiin autoverolain perusteella ennen EY-tuomioistuimen tuomiota maaliskuussa 2009. Tuolloin EY- tuomioistuin katsoi Suomen elv:n yhteisön oikeuden vastaiseksi.

EU:n oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiolla on velvollisuus palauttaa verovelvolliselle sellainen vero, joka on todettu yhteisön oikeuden vastaiseksi. Tuomion jälkeen Suomessa säädettiin nk. palautuslaki, jossa palautukset rajattiin vuoden 2006 jälkeisiin ja vireillä olleisiin verotuspäätöksiin.

Sellaisia autoveropäätöksiä, joiden osalta vero tuli palauttaa, arvioitiin olevan noin 53 000 ja palautettavia veroja yhteensä noin 40 ? 50 miljoonaa euroa. Palautus olisi keskimäärin noin 900 euroa verotettua ajoneuvoa kohden.

Määräajat kansallisten säännösten mukaan

Arvioidessaan palautettavien verojen määräaikaa apulaisoikeusasiamies Saksin toteaa, että EU:n jäsenvaltio voi soveltaa kansallisia menettelysääntöjä määräajoista, mikäli ne ovat EU-oikeuden vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisia. Tällaisia menettelysääntöjä ja määräaikoja koskevat säännöt määräytyvät jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen mukaan.

EU-oikeuden vastaisesti perittyjen verojen palauttamiseen sovellettavat säännökset eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin säännökset, joita sovelletaan vastaavien kansallisten suoritusten palauttamiseen. Kansallisesti asetettujen määräaikojen tulee olla myös kohtuullisia. Sellaisena on pidetty kolmea, neljää vuotta.

Kansallisessa laissa on myös voitu asettaa muutoksenhaulle sellainen määräaika, joka rajoittaa palautusten ajallista ulottuvuutta. Koska määräaika perustuu lakiin, verovelvollisia ei Sakslinin mukaan ole perusteettomasti asetettu eriarvoiseen asemaan.

Ratkaisuissa ei otettu kantaa mahdollisuuteen saada vahingonkorvausta unionin oikeuden nojalla.

AOA arvioi virkamiesten kannanottoja

Oikeusasiamiehelle oli kanneltu myös valtiovarainministeriön vanhemman hallitussihteerin julkisuudessa esittämistä käsityksistä autoverotuksen ja autojen hintojen kehityksestä lähitulevaisuudessa. Kantelija katsoi virkamiehen antaneen virheellistä tietoa esim. autoveron muutosten valmistelusta, muutoksien vaikutuksista autojen hintoihin ja automarkkinoihin.

Hallitussihteeri oli todennut AKE-lehden artikkelissa vuonna 2001 muun muassa, että "nykyarvioiden mukaan ei siis ole tarkoitus pohtia autojen verotuksen muuttamista" ja että kuluttajat ovat erehtyneet, kun he uskoivat uusien autojen hintojen halpenevan käytettyjen tuontiautojen verotuksen muutoksen myötä.

Oikeusasiamiehen saaman selvityksen mukaan poliittinen päätös autoveron alentamisesta syntyi vasta marraskuussa 2002.

Sakslin toteaa, että autoveron taso on poliittisessa päätöksenteossa ratkaistava kysymys, jonka ennakoinnilla on merkittävä vaikutus alan elinkeinotoimintaan. Hän katsoo, että virkamiehen tulee lausunnossaan ottaa huomioon varovaisuus arvioidessaan autoverotuksen kehitystä unohtamatta kuitenkaan valtionhallinnon tiedotuksen tavoittetta välittää tietoa, joka tukee yksilöiden päätöksentekoa.

Apulaisoikeusasiamies katsoo, että hallitussihteeri ei esittänyt asiassa mitään sellaista, mikä ei valmistelun sen hetkisessä vaiheessa olisi pitänyt paikkaansa. Näin ollen hän ei katso hallitussihteerin menetelleen virheellisesti.

Valtiovarainministeriö ei lausunnossaan ottanut kantaa hallitussihteerin menettelyyn.

Muutamat kantelijat arvostelivat myös tullin johtaja ja hallinto-oikeustuomarin lausuntoja elv-palautusten EU-oikeuden mukaisuudesta.

Tältä osin apulaisoikeusasiamies totesi, että kyse oli virkamiehen virassaan esittämistä käsityksistä lainsäädännön tulkinnasta, oikeuskäytännöstä ja viranomaisten työtilanteesta. Hän katsoi, ettei hänellä ole aihetta puuttua virkamiesten yksittäisiin sanavalintoihin eikä virkamiesten menettely ole saadun selvityksen mukaan ollut lainvastaista.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin päätökset dnro 990/2009 ja dnro 1009/2009 kokonaisuudessaan.

Lisätietoja antaa esittelijäneuvos Riitta Länsisyrjä, puh. (09) 432 3363.