Oikeusasiamies ja oikeuskansleri
Suomessa on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri.
Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävät ja toimivalta ovat pääosin samat. Molemmat valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuutta. Oikeuskansleri valvoo lisäksi asianajajien toimintaa.
Oikeuskanslerin erityistehtävänä on myös valvoa hallituksen toimien laillisuutta. Hän on sen vuoksi läsnä hallituksen istunnoissa ja tarkistaa etukäteen istuntojen asiakirjat. Oikeusasiamiehellä on sama oikeus, mutta ei velvollisuutta.
Teenkö kantelun oikeusasiamiehelle vai oikeuskanslerille?
Kantelun voi periaatteessa tehdä joko oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Heidän tehtäviensä jaossa on kuitenkin merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat siihen kumpi kantelun lopulta tutkii.
Kantelu kannattaa tehdä suoraan sille laillisuusvalvojalle, jolle asia tehtävien jaosta annetun lain mukaan kuuluu. Mikäli näin ei ole tapahtunut, oikeusasiamies tai oikeuskansleri siirtää asian oikealle laillisuusvalvojalle.
Oikeusasiamies ja oikeuskansleri voivat siirtää kanteluita toinen toiselleen muulloinkin, kun siirto nopeuttaa asian käsittelyä tai on muuten perusteltu. Jos kantelu siirretään toiselle tutkittavaksi, siirrosta ilmoitetaan aina kantelijalle.
Molemmat eivät tutki samaa asiaa
Oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät tutki yhtä aikaa samaa asiaa. Jos kantelu on lähetetty molemmille, sen tutkii yleensä laillisuusvalvojista se, jolle kantelu on tullut ensin.
Oikeuskansleri ja oikeusasiamies ovat toiminnassaan itsenäisiä ja riippumattomia, asemaltaan rinnasteisia laillisuusvalvojia. He eivät valvo toistensa menettelyä. He eivät myöskään tutki uudelleen asiaa, jonka toinen laillisuusvalvoja on jo ratkaissut.
Uusi tehtävänjakolaki
Uusi laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta tuli voimaan 1.10.2022. Lailla uudistettiin ylimpien laillisuusvalvojien tehtävien jako vastaamaan laillisuusvalvojien lainsäädännössä säädettyjä erityistehtäviä sekä käytännössä vakiintunutta erikoistumista.
Uudistuksen keskeinen sisältö ja tavoitteet
Oikeusasiamiehelle keskitettiin aikaisempaa laajemmin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta yksilötasolla ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien ja kohtelun valvonta. Oikeuskanslerin laillisuusvalvontaa suunnataan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen rakenteellisten kysymysten tarkasteluun julkista hallintoa kehitettäessä.
Uudistuksen tavoitteena on vähentää oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien päällekkäisyydestä johtuvia ongelmia, parantaa laillisuusvalvonnan laatua ja vaikuttavuutta sekä tukea ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta.
Ylimpien laillisuusvalvojien toimivalta viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien yksityisten toiminnan laillisuuden valvonnassa on edelleen yhdenmukainen. Lain mukaan oikeusasiamies ja oikeuskansleri kuitenkin pääsääntöisesti siirtävät keskinäisesti asian sille laillisuusvalvojalle, jolle asian käsittely on uudessa laissa keskitetty. Käytännössä suurin osa siirtomenettelyn piiriin kuuluvista asioista koskee oikeusasiamiehelle keskitettyjä asioita, ja ne siirretään oikeuskanslerinvirastosta oikeusasiamiehen kansliaan.
Oikeusasiamiehen tehtävissä korostuvat yksilön oikeudet
Oikeusasiamiehelle keskitettiin muun muassa yksilön oikeuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaalivakuutuksessa koskevat asiat, sekä lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden oikeuksien valvonta. Oikeusasiamiehelle keskitettiin myös pääsääntöisesti esitutkinta- ja turvallisuusviranomaisia koskevat asiat.
Oikeuskanslerille puolestaan keskitettiin hallinnon automaattisten järjestelmien kehittämistä, korruption vastaisen toiminnan järjestämistä, julkisia hankintoja, kilpailua ja valtiontukia koskevat asiat. Oikeuskansleri käsittelee edelleen hallitusvallan vastuulle kuuluvia asioita, vaikka ne lain mukaan olisi muutoin keskitetty oikeusasiamiehelle.
Oikeusasiamiehelle keskitetyt asiaryhmät
Uudessa laissa oikeusasiamiehen käsiteltäväksi on keskitetty asiat, jotka koskevat:
1) Puolustusvoimia, Rajavartiolaitosta, sotilaallista kriisinhallintahenkilöstöä, Maanpuolustuskoulutusyhdistystä ja sotilasoikeudenkäyntiä,
2) poliisitutkintaa ja poliisi- tai tulliviranomaiselle säädettyä toimivaltuutta sekä rikosprosessuaalisia pakkokeinoja ja esitutkintaa, ei kuitenkaan esitutkinnan toimittamatta jättämistä, keskeyttämistä ja rajoittamista,
3) salaista tiedonhankintaa, salaisia pakkokeinoja, siviilitiedustelua, sotilastiedustelua ja tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa,
4) vankiloita ja muita sellaisia laitoksia, joihin henkilö on otettu tahdostaan riippumatta sekä muita toimenpiteitä, joilla rajoitetaan henkilön itsemääräämisoikeutta,
5) kidutuksen vastaisen yleissopimuksen kansalliselle valvontaelimelle kuuluvia tehtäviä,
6) vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen kansallisen valvontarakenteen tehtäviä,
7) lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden sekä turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumista,
8) yksilön oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä sosiaalivakuutuksessa,
9) yleistä edunvalvontaa,
10) saamelaisille alkuperäiskansana turvattujen oikeuksien toteutumista,
11) romaneille ja muille ryhmille turvattujen oman kielen ja kulttuurin ylläpitämis- ja kehittämisoikeuksien toteutumista.
Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä
Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista
Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta
