Ratkaisut ja tiedotteet

Uusimmat tiedotteet Uusimmat tiedotteet

Tiedotteita julkaistaan oikeusasiamiehen ratkaisuista, jotka ovat johtaneet toimenpiteeseen tai joilla voi muuten olla yleistä mielenkiintoa.
Takaisin

Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen

Riitta-Leena Paunion johtopäätökset lääninhallitusten selvityksistä ja havainnoista

18.2.2010

Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pyysi maaliskuussa 2009 lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilta selvitystä mm. lääninhallitusten tarkastustoiminnasta sekä lääninhallitusten havainnoista hoitopaikkojen henkilöstömitoituksesta ja mahdollisista vanhusten hoitoon ja kohteluun liittyvistä epäkohdista. Lääninhallitukset antoivat selvityspyyntöön vastaukset elokuun 2009 lopussa.

Nyt apulaisoikeusasiamiehen sijaisena toimiva Paunio korostaa kannanotossaan lääninhallitusten selvityksiin, että yksinomaan niiden perusteella ei voi tehdä kattavaa arviota ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidon laadusta.

Jos lääninhallituksilla ei ole ollut havaintoja jostain epäkohdasta, se ei tarkoita, etteikö tällaisia epäkohtia olisi lainkaan hoitopaikoissa. Lääninhallitusten valvonta ei ole kattavaa, vaan tarkastuksia on voitu ja voidaan tehdä vain osaan hoitopaikoista.

Lääninhallitusten selvityksistä ei voi myöskään ainakaan kaikilta osin päätellä sitä, ovatko havaitut epäkohdat olleet yksittäisiä tapauksia vai yleisimpiä epäkohtia hoitopaikoissa.

Laatusuosituksen henkilöstömitoitus ei toteutunut kaikissa kunnissa

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Suomen Kuntaliitto laativat vuonna 2008 ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen. Lääninhallitusten selvityksistä ilmeni, että se oli käyttökelpoinen apuväline arvioitaessa hoidon laatua.

Yksityisissä hoitopaikoissa se näytti yleisesti ottaen riittäneen turvaamaan lupamenettelyssä vaadittavan henkilömitoituksen. Myös kunnallisissa hoitopaikoissa laatusuositus näytti hyväksytyn. Laatusuosituksen henkilöstömitoitus ei kuitenkaan toteutunut kaikissa kunnissa.

Paunio saattoi STM:n tietoon käsityksensä siitä, että ministeriön tulee arvioida, onko laatusuositus riittävä turvaamaan ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten perusoikeuksien toteutumista erityisesti suositellun henkilöstömitoituksen osalta vai tarvitaanko asiassa lainsäädäntöä. Ministeriön tulee ottaa kantaa myös siihen, onko lääninhallitusten selvityksissä todettujen puutteiden johdosta perusteita henkilöstömitoituksen muutoksiin. Tämä arviointi voisi hänen näkemyksensä mukaan tapahtua ministeriössä vireillä olevien lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.

Pakotteiden ja rajoitteiden käytöstä vanhusten hoidossa ei ole lainsäädäntöä

Lääninhallitusten selvityksistä kävi ilmi myös, että vanhusten hoitopaikoissa käytetään yleisesti erilaisia pakotteita ja rajoitteita (korotetut sängynlaidat, sitominen, ulko-ovien lukitseminen) käytetään yleisesti.

Tällä hetkellä ei ole perustuslain edellyttämää lainsäädäntöä, joka oikeuttaisi vanhuksen itsemääräämisoikeuteen puuttumisen. Käytännön hoitotilanteissa henkilökunta kuitenkin joutuu turvautumaan toimenpiteisiin, joihin sillä ei ole lainsäädännön antamaa valtuutusta.

Paunio katsoi, että vanhuksen hoidon ja hänen turvallisuutensa takaaminen saattavat edellyttää hänen itsemääräämisoikeutensa rajoittamista, kuten sitomista vyöllä tai muilla siteillä tuoliin tai sänkyyn tai osaston tai jopa oman huoneenkin oven lukitsemista.

Olennaista menettelyn hyväksyttävyyden arvioinnissa on, missä tarkoituksessa pakotteisiin ja rajoitteisiin on turvauduttu, ja onko niihin turvauduttu vasta viimeisenä keinona.  Jos tarkoituksena on korvata riittämätöntä henkilökuntaa tai toimenpiteestä on kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä, ei toimenpidettä voida hyväksyä. 

Lääninhallitusten selvitysten mukaan pakotteita ja rajoitteita oli pääosin käytetty vanhusten turvallisuuden takaamiseksi, vaikkakin eräät lääninhallitukset epäilivät pakotteita ja rajoitteita käytetyn myös tarpeettomasti. Pakotteista ja rajoituksista oli suureksi osaksi päätetty lääkärin tekemän arvion perusteella. Liikkumisrajoituksista oli useimmiten tehty merkintä potilasasiakirjoihin. Sen sijaan merkinnöissä oli puutteita mm. rajoitusten perusteluissa.

Paunio saattoi sosiaali- ja terveysministeriön tietoon käsityksensä siitä, että ministeriössä vireillä olevan itsemääräämisoikeuksien vahvistamista ja rajoittamista koskevan lainsäädännön valmistelu on tärkeää ja kiireellistä vanhusten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

Valvonnan tarve ja voimavarat

Kaikki lääninhallitukset katsoivat selvityksissään, ettei niiden voimavaroilla ollut mahdollista tehdä riittävästi ehkäisevää ja ohjauksellista valvontatyötä, vaan huomattava osa resursseista kului yksityisen toiminnan lupamenettelyyn. Lääninhallitukset olivat myös huolissaan valvontaresursseista aluehallintouudistuksen jälkeen 1.1.2010.

Valviran tehtävien laajeneminen vuoden 2010 alusta vanhusten ympärivuorokautisen hoidon valtakunnalliseen ohjaukseen ja valvontaan auttanee uusien aluehallintovirastojen valvontatehtävää. Lääninhallituksista siirtyi vuoden 2010 alussa Valviraan 11 sosiaalihuollon valvontatehtäviin liittyvää virkaa, jolloin käytännön valvontatyötä tekevien määrä uusissa aluehallintovirastoissa väheni vastaavasti. Lääninhallitukset epäilivät, korvaako Valviran tuoma panos valtakunnallisessa ohjauksessa ja valvonnassa tarkastustehtävistä Valviraan siirtyneiden työpanoksen.

Paunio saattoi STM:n ja Valviran tietoon ja huomioon otettavaksi käsityksensä valvonnan tarpeen, toteuttamisen ja valvonnan resurssien arvioinnista valvonnan kehittämisessä.

Hän kiinnitti päätöksessään aluehallintovirastojen huomiota seuraaviin seikkoihin hoitopaikkojen valvonnassa:
- hoitopaikkojen henkilöstömitoitukseen, jotta STM:n suosittelema   vähimmäismitoitus toteutuu kaikkialla
- vanhusten ravintoon ja ravitsemustilan seurantaan
- riittävään hygieniaan
- ulkoilumahdollisuuksiin
- virhelääkitysten estämiseen ja lääkärien säännöllisiin käynteihin vanhainkodeissa ja palveluasumisessa
- rajoitustoimenpiteiden käytön asianmukaisuuteen ja niiden huolelliseen kirjaamiseen potilasasiakirjoihin.

Apulaisoikeusasiamiehen sijaisen päätös dnro 213/2/09 kokonaisuudessaan

Lisätietoja antaa vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Aila Linnakangas, puh. (09) 432 3379.

Oikeusasiamiehen selvityspyyntö 25.3.2009, (pdf, 199 kt)
Etelä-Suomen lääninhallituksen vastaus, (pdf, 668 kt)
Itä-Suomen lääninhallituksen vastaus, (pdf, 842 kt)
Lapin lääninhallituksen vastaus, (pdf, 577 kt)
Länsi-Suomen lääninhallituksen vastaus, vanhustenhuolto (pdf, 545 kt)
Länsi-Suomen lääninhallituksen vastaus, sosiaalihuolto (pdf, 1019 kt)
Länsi-Suomen lääninhallituksen vastaus, terv.huolto (pdf, 824 kt)