Väestörekisteriin tehtyä merkintää lapsen äidinkielestä ei voida yksin pitää ratkaisevana, kun harkitaan lapsen oikeutta saamenkieliseen päivähoitoon, toteaa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.

Saamelaiskäräjät oli pyytänyt oikeusasiamiestä tutkimaan, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä, jotta äidinkielenään saamea puhuvien saamelaisten lasten kielelliset oikeudet päivähoidossa turvattaisiin yhdenmukaisesti kaikissa kunnissa, ja olisiko väestötietojärjestelmää koskevaa lakia tarvetta muuttaa.

Päivähoitoon pääsyssä ongelmia

Käräjien mukaan väestötietojärjestelmän merkintä äidinkielestä on aiheuttanut ongelmia lasten pääsyssä saamenkieliseen päivähoitoon. Saamenkielisen päivähoidon piirissä on lapsia, jotka eivät puhu saamen kieltä. Toisaalta saamen kieltä osaavat saamelaislapset, joiden äidinkieleksi ei ole väestötietojärjestelmään merkitty saamen kieltä, ovat saattaneet jäädä päivähoidon ulkopuolelle.

Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelun neuvoa-antava komitea on suositellut, että pääsyä saamenkieliseen esiopetukseen ei saa perustaa väestörekisterin merkintään äidinkielestä. Komitea perusteli suositustaan sillä, että vaikka monet saamelaiset ovat tosiasiallisesti kaksikielisiä, väestörekisteriin voi ilmoittaa äidinkielekseen vain yhden kielen.

Selvityspyyntö ei antanut aihetta muihin apulaisoikeusasiamiehen toimenpiteisiin. Sakslin katsoo, että kysymys lapsen päivähoidosta yksittäisessä tapauksessa kuuluu viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin päätös dnro 410/4/2012 kokonaisuudessaan.
Lisätietoja antaa oikeusasiamiehensihteeri Minna Verronen, puh. (09) 432 3394.