7.9.2006

- Uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) käyttöönotto yliopistoissa ei ainakaan tässä vaiheessa näytä vaikuttavan yliopistojen tieteen vapauteen tai itsehallintoon, jotka niille on turvattu perustuslaissa, toteaa eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. Hän on arvioinut UPJ:n vaikutuksia ratkaisussaan yhdeksän Helsingin yliopiston tieteenharjoittajan kanteluun.

Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan uuteen palkkausjärjestelmään ei ole sisäänrakennettu mitään elementtiä, jolla pyrittäisiin vaikuttamaan tieteen vapauteen tai yliopistojen itsehallintoon. Yliopistoille jää harkintavaltaa sekä menettelymuotojen että sovellettavien kriteereiden valinnassa, ja kriteereiden soveltaminen ja arvioiminen kussakin yksittäistapauksessa jää myös yliopiston sisäiseksi asiaksi. Palkka- ja rekrytointitoimivallan käyttö ei myöskään siirry pois yliopistoilta. Peruslähtökohta on edelleen, että yliopistot toimivat tulosohjattuina tilivirastoina ja merkittäviltä osin valtiovallan rahoituksen turvin.

UPJ on henkilöstöhallinnollinen työkalu, jolla pyritään kannustamaan yliopistojen henkilöstöä positiiviseen kehitykseen. Sen käyttöönotto ei poista tai korvaa tiedeyhteisössä tapahtuvaa vertaisarviointia ? tieteen vapauden keskeistä elementtiä, johon kuuluu arvioinnin julkisuus, jatkuvuus ja yleisyys. Uusi järjestelmä ei myöskään vaikuta siihen, millä lailla jonkin tutkijan julkaisuihin viitataan tai miten tutkimustulokset vaikuttavat tutkijan nauttimaan arvostukseen tai tieteen kehitykseen, eikä niihin kriteereihin, joilla apurahoja tai tieteellisiä palkintoja myönnetään.

Sen sijaan UPJ  pakottaa yliopistot omaksumaan perinteisen vertaisarvioinnin rinnalle uuden arviointimenettelyn, joka väistämättä vaikuttaa tiedettä, taidetta ja ylintä opetusta harjoittavien henkilöiden asemaan. Esimiesten on arvioitava määräajoin työntekijöiden tehtävien vaativuutta ja henkilökohtaista suoriutumista, ja näiden arviointien lopputuloksilla on välitön vaikutus työntekijöiden palkan suuruuteen. Olennainen kysymys oikeusasiamiehen mukaan on tällöin, millä tavalla UPJ:n arviointiprosessit mahdollisesti vaikuttavat tieteen sisäiseen arviointiin tai suuntautumiseen, kuten oikeuteen valita tutkimusaiheet ja -menetelmät  sekä urakehitykseen.

Mitä suuremmassa määrin arviointi voidaan tehdä objektiivisin kriteerein, sitä vähemmän ongelmia syntyy tieteen vapauden kannalta, oikeusasiamies toteaa. Yliopistojen UPJ-sopimukseen otetuista arviointikriteereistä useaa voi hänen mukaansa pitää pitkälti "teknisenä" ja mitattavissa olevana. Toisiin kriteereihin sisältyy myös sellaisia arvotusta edellyttäviä piirteitä, jotka vaikuttavat merkittäviltä tieteen itsearvioinninkin näkökulmasta.

Objektiivisesti selvitettäviä tietoja ovat esimerkiksi opinnäytteen eteneminen ja arvosana, julkaisuiden määrä, saavutetut palkinnot, hankittu ulkopuolinen rahoitus, tehtävät vastaväittäjänä tai asiantuntijana sekä suoritetut tutkinnot. Monet tällaisista tiedeyhteisö on jo arvioinut, eikä lähiesimies tai yksikköjohtaja voi yksin omalla harkinnallaan sivuuttaa näitä arvioita ja arvotuksia. Tieteen vapaus toimii näin järjestelmässä positiivisesti oikeusturvatekijänä.

Vaikeampaa ja tieteen vapauden kannalta ongelmallisempaa on tieteellisten ansioiden arviointi yleisemmillä suoriutumiskriteereillä. Keskeistä on tehdä kokonaisarvio nimenomaan sellaisin kriteerein, joilla voidaan nähdä erityistä merkitystä nimenomaan tieteen vapaudelle ja yliopistojen autonomialle.

Oikeusasiamies toteaa lopuksi, että UPJ on uusi, kehittyvä järjestelmä eikä siitä ole vielä saatu käytännön kokemuksia. Siksi hän ei voi ottaa kantaa, miten sen soveltaminen voi tulevaisuudessa vaikuttaa tiedeyhteisön sisäisiin arviointiprosesseihin ja tutkimuksen suuntautumiseen.
 
Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion päätös  dnro 1122/4/05 kokonaisuudessaan. 

Lisätietoja antaa oikeusasiamiehensihteeri Pasi Pölönen, puh. (09) 432 3345.