Päivystävä lääkäri oli antanut puhelimitse sairaanhoitajalle luvan potilaan sitomiseen tämän uhkaavan käytöksen vuoksi. OA katsoi, että päivystävän lääkärin olisi henkilökohtaisesti pitänyt tutkia potilas mahdollisimman pian tämän jälkeen. Lääkäri ei kuitenkaan ollut tutkinut potilasta koko työvuoronsa aikana. OA totesi myös, että päivystävän lääkärin olisi tullut arvioida potilaan sitomisen jatkotarve viimeistään ennen työvuoronsa päättymistä potilaan turvallisen hoidon varmistamiseksi.

Työvuoron vaihduttua toinen lääkäri tapasi potilaan vasta kun tämä oli jo irrotettu lepositeistä. Lääkäri oli kuitenkin antanut etukäteen luvan tarvittaessa sitoa potilaan. OA ei pidä tällaista etukäteen annettua lupaa lainmukaisena eikä asianmukaisena. Potilaan sitominen on poikkeuksellinen, viimesijainen ja vain lääkärin päätettävissä oleva, potilaan henkilökohtaiseen tutkimukseen perustuva toimenpide.

Potilasasiakirjoihin olisi tullut merkitä sitomisen syy ja perustelu, sitomisen alkamis- ja päättymisajankohta, sitomisen suorittajien nimet sekä mitkä lepositeistä olivat käytössä. Merkintöjen puutteellisuus oli vaikeuttanut asian arviointia. Potilaan sitominen oli kestänyt mahdollisesti jopa 12 tuntia.

Puuttuvien potilasasiakirjamerkintöjen vuoksi OA:n oli muun muassa mahdotonta arvioida, oliko sitominen kestänyt pidempään, kuin potilaan sitomiseen oikeuttanut pakkotila oli jatkunut. OA piti laiminlyöntiä vakavana.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläisen päätös dnro 4318/4/15 on julkaistu kokonaisuudessaan oikeusasiamiehen verkkosivuilla, http://www.oikeusasiamies.fi/

Lisätietoja antaa esittelijäneuvos Kaija Tanttinen-Laakkonen, p. 09 432 3377