Apulaisoikeusasiamies (AOA) Pasi Pölönen on antanut ratkaisun omana aloitteenaan tutkimaansa asiaan koskien rajanylittäjiin kohdistettuja toimenpiteitä Euroopan unionin sisärajojen rajavalvonnan väliaikaisen palauttamisen yhteydessä.

 

Ylimmille laillisuusvalvojille tehtiin kuluneen kevään ja kesän aikana useita kanteluita koskien Rajavartiolaitoksen menettelyä erityisesti rajavalvonnasta Suomen länsirajalla, lähinnä Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla. Useat kanteluita tehneet kansalaiset kokivat, että heiltä kiellettiin rajanylitys, vaikka siihen ei ollut oikeudellista perustetta.

 

Johtopäätöksenään apulaisoikeusasiamies on katsonut, että rajanylittämistä halunneille henkilöille annetut suositukset ja velvoittavat määräykset ovat joiltakin osin menneet sisarajavalvonnan palauttamisen alussa sekaisin.

 

Viranomaisen kansalaiselle antavan velvoittavan käskyn tai määräyksen tulee aina perustua laissa säädettyyn toimivaltuussäännökseen. Kansalaiselle tulee myös tarvittaessa tehdä selkoa, onko kysymys häntä velvoittavasta käskystä vai ainoastaan viranomaisen antamasta suosituksesta. 

 

Valtioneuvosten tekemien sisärajavalvonnan palauttamista, rajanylityspaikkojen sulkemista ja liikenteen rajoittamista koskevien päätösten tarkoituksena on ollut vähentää liikkumista rajan yli koronaviruspandemian leviämisen hidastamiseksi ja siten edistää kansalaisten perusoikeutta hengen ja terveyden suojaan.

 

Suomen kansalaisella on perustuslain mukaan aina oikeus tulla Suomeen ja myös lähteä Suomesta. Jos maasta lähdölle ei ole laista ilmenevää estettä, rajanylitysaikeissa olevalle henkilölle olisi tullut selvittää, että hänellä on oikeus rajanylitykseen ilman haitallisia oikeudellisia seuraamuksia ja että kysymys on hänen valinnanvapauteensa kuuluvasta asiasta. Samassa yhteydessä olisi voitu neuvoa, ettei maasta lähtö kuitenkaan ole suositeltavaa. Suomen kansalaisten yleinen turvallisuus sekä hengen ja terveyden suojan toteuttaminen on ollut puheena olevassa tilanteessa korostunut, joten matkustusta koskevien suositusten antaminen on sinänsä ollut perusteltua.

 

AOA:n mukaan on kuitenkin ymmärrettävää, että valtioneuvoston tavoitteiden ja tahtotilan kannalta samassa yhteydessä niin ohjeistuksen antaminen suositustenmukaisesta rajanylityskäyttäytymisestä kuin perustuslaillisesta maastapoistumisoikeudesta on ollut haastavaa poikkeuksellisessa ja odottamattomassa tilanteessa sekä kovan paineen alaisena. Tästäkin huolimatta näin olisi tullut menetellä.