Varsinais-Suomen poliisilaitos oli takavarikoinut aineiston törkeästä kiristyksen yrityksestä epäillyn henkilön luota. Tutkinnanjohtaja oli määrännyt aineiston hävitettäväksi, jotta niitä ei voitaisi myöhemmin käyttää rikolliseen tarkoitukseen.

Ennen päätöstään komisario oli neuvotellut laintulkinnasta kihlakunnansyyttäjän kanssa. Tämä oli ollut asiasta samaa mieltä. Päävastuu aineiston hävittämisestä on Pajuojan mukaan kuitenkin tutkinnanjohtajalla, koska hän oli päättänyt asiasta.
 
Apulaisoikeusasiamies Pajuoja toteaa, että takavarikoitu aineisto olisi tullut sisällyttää osaksi esitutkinta-aineistoa ja se olisi voitu hävittää vasta tuomion tultua täytäntöönpanokelpoiseksi.

Apulaisoikeusasiamies otti päätöksessään huomioon, että tutkinnanjohtajan ja syyttäjän tarkoituksena oli ollut estää se, että valokuvia toimitettaisiin julkisuuteen myöhemmin tai niistä vaadittaisiin uudelleen rahaa. Tarkoitus oli siten suojella asianomistajaa uusilta kärsimyksiltä ja estää aineiston käyttäminen rikoksentekovälineenä. 

Samaan tavoitteeseen olisi Pajuojan mukaan päästy pitämällä aineisto poliisin hallussa, määräämällä se salaiseksi ja saattamalla sen hävittäminen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Käräjäoikeudessa esitetyn näkemyksen mukaan hävitetyistä negatiiveista olisi mahdollisesti voitu valmistaa tarkempia kuvia, jotka olisivat saattaneet tukea syytetyn näkemystä.

Tuomioistuimen asia

Komisario ja syyttäjä olivat perustaneet ratkaisunsa sakon täytäntöönpanosta annetun lain 39 §:ään. Apulaisoikeusasiamies toteaa, että säännös ei sovellu tähän tilanteeseen, kuten ei koko lakikaan. Tuo laki lähtee menettämisseuraamusten osalta siitä, että jonkin asteinen tuomioistuimen ratkaisu on jo olemassa. Tutkinnanjohtajan menettelyyn oikeuttavaa säännöstä ei ole muuallakaan lainsäädännössä. 

Rikoslain mukaan menettämisseuraamuksista päättäminen kuuluu tuomioistuimelle. Pakkokeinolain mukaan takavarikoitu esine on säilytettävä sellaisenaan.