Oppilaan äiti oli vaatinut opetusvirastolta vahingonkorvausta, kun hänen lapsensa uudet kengät olivat kadonneet koulun aulasta oppitunnin aikana. Oppilaat eivät saaneet käyttää tai säilyttää ulkojalkineita opetustiloissa.

Kaupungin hallintolakimies oli päättänyt olla myöntämättä kengistä vahingonkorvausta. Päätöstä ei ollut perusteltu riittävästi, eikä siihen ollut liitetty muutoksenhakuohjetta, kuten kuntalaki vaatii. Lisäksi asiaa oli ryhdytty selvittämään vasta, kun kanteluun oli pyydetty selvitystä.

Lakimies oli myös siinä käsityksessä, ettei Helsingin sosiaalivirasto korvaisi asiakkaille esinevahinkoja. Virasto on kuitenkin korvannut muun muassa vanhustenhuollossa rikkoutunutta tai kadonnutta omaisuutta.

Apulaisoikeusasiamies Pajuoja katsoo, että myös opetustoimella oli tämä korvausmahdollisuus ja sitä olisi tullut selvittää jo kantelijan korvausvaatimuksen johdosta. Pääsääntöisesti kuitenkin anastaja tai vahingoittaja on vahingonkorvausvastuussa.

Samalla Pajuoja kiinnitti Opetushallituksen huomiota siihen, että kuntien korvauskäytännöissä ja tiedottamisessa esinevahinkojen korvaamisesta on kirjavuutta. Myös Helsingin kaupungin tulisi eräiden muiden kuntien tavoin tiedottaa verkkosivuillaan vahingonkorvausasioista.

Apulaisoikeusasiamiehen päätös 26.10.2011, dnro 3327/4/10 kokonaisuudessaan.

Lisätietoja antaa esittelijäneuvos Jorma Kuopus, puh. (09) 432 3385.