Oikeusasiamies Paunio arvostelee päivähoitoasetusta tulkinnanvaraisuudesta 

10.9.2004 

Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pitää erittäin tulkinnanvaraisena sitä, millä tavoin päivähoitoasetuksessa on säädetty oikeudesta ottaa lapsia päiväkotiin tavallista enemmän suhteessa hoito- ja kasvatushenkilöstöön.  Lasten perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää, että säännös päivähoidon henkilömitoituksesta on sillä tavoin selkeä ja täsmällinen, että ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävyys on taattu, toteaa oikeusasiamies ja esittää valtioneuvostolle lainsäädännön täsmentämistä.

Oikeusasiamiehen tutkittavana on ollut kantelu, jossa arvosteltiin Helsingin sosiaaliviraston läntisen sosiaalikeskuksen tapaa ottaa lapsia alueen päiväkoteihin käyttäen 105 prosentin täyttöastetta. Täyttöaste ilmaisee hoitosuhteessa olevien lasten ja yksikössä palvelusuhteessa olevan hoito- ja kasvatushenkilöstön määrän välisen suhteen.

Päivähoitoasetuksessa on säädetty, kuinka paljon päiväkodissa pitää olla lapsia kohden kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä hoito- ja kasvatustehtävissä. Tästä suhdeluvusta voidaan asetuksen mukaan poiketa, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät.
 
Oikeusasiamiehen mukaan asetus sallii poikkeamisen lasten ja henkilökunnan suhdeluvusta esimerkiksi silloin, kun päiväkodissa on lapsia, jotka ovat jatkuvasti hoidossa vain osan viikkoa. Lapsia ei kuitenkaan saa jatkuvasti olla yhtä aikaa hoidossa enempää kuin suhdeluku sallii.

Oikeusasiamies toteaa, että Helsingin kaupungin sosiaaliviraston läntisen sosiaalikeskuksen tapa ottaa lapsia päiväkoteihin käyttäen järjestelmällisesti 105 prosentin täyttöastetta ei ole päivähoitoasetuksen mukainen. Hän muistuttaa, että silloin kun poiketaan asetuksessa säädetystä lasten ja hoito- ja kasvatushenkilöstön suhdeluvusta, harkintaa on käytettävä erikseen jokaisen päiväkodin kohdalla ja jokaisessa yksittäistapauksessa.

Oikeusasiamies painottaa, että ammattitaitoisen hoito- ja kasvatushenkilöstön riittävä määrä päiväkodissa on välttämätön edellytys lasten fyysisen turvallisuuden takaamiseksi ja lasten perus- ja ihmisoikeuksien sekä päivähoitolain kasvatustavoitteiden toteuttamiseksi.

Kantelussa arvosteltiin myös sitä, että Helsingin kaupungin sosiaalivirasto oli nostanut päiväkotien käyttöasteen 90 prosentista 93 prosenttiin. Käyttöasteella sosiaalivirasto seuraa toteutuvaa lasten ja hoito- ja kasvatushenkilöstön määrän suhdetta. Sosiaalivirasto tilastoi käyttöasteen päiväkodeittain kuukausittaisena keskimääräisenä prosenttilukuna.

Oikeusasiamies katsoo, että Helsingin sosiaaliviraston asettama 93 prosentin käyttöastetavoite ei ole päivähoitoasetuksen vastainen ja että sosiaaliviraston käyttämät lasten ja hoitohenkilöstön välistä suhdelukua koskevat kertoimet ottavat riittävästi huomioon päivähoitoasetuksen henkilömitoitusta koskevat säännökset.

Sen sijaan päivähoidon hoito- ja kasvatushenkilöstön laskennallista suhdelukua kuvaavan käyttöasteen tilastointi ja seuranta päiväkodeittain jälkikäteen kuukausitasolla eivät anna riittävän tarkkaa kuvaa ja tietoa päivittäisistä tilanteista ja siitä, miten suhdeluku toteutuu.  

Oikeusasiamiehen ratkaisu dnro 1147/4/02 kokonaisuudessaan.