8.3.2006

Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt moittii sisäasiainministeriön poliisiosastoa, Valtakunnansyyttäjänvirastoa ja keskusrikospoliisin läntisen osaston Jyväskylän yksikköä kunkin virheellisestä menettelystä niiden käsitellessä kahden toimittajan asiakirjapyyntöjä, jotka koskivat hiihtäjien doping-jutussa laadittua esitutkinta-aineistoa.

SM:n poliisiosasto ylitti toimivaltansa, kun se otti ilman laillista perustetta alaiselleen viranomaiselle osoitetun asiakirjapyynnön ratkaistavakseen. Valtakunnansyyttäjänvirasto syyllistyi laiminlyöntiin, kun se ei noudattanut julkisuuslain mukaisia määräaikoja asiakirjapyyntöjä käsitellessään. Asiakirjajulkisuudesta vastanneena viranomaisena se ei huolehtinut siitä, että sekä päätös että julkisten asiakirjojen luovutus olisi tapahtunut laissa säädetyssä määräajassa. Käytettyään itse lähes kokonaan lain sille salliman ajan päätöksentekoonsa se jätti lopulta asiakirjojen luovuttamisen KRP:n Jyväskylän yksikön huolehdittavaksi. Siellä asiakirjojen kopiointi kesti kaksi viikkoa. Viiveelle ei esitetty hyväksyttävää syytä, joten virasto sai moitteet viivyttelystä asiakirjojen toimittamisessa.

Takkuilusta asiakirjojen saannissa kanteli oikeusasiamiehelle kaksi toimittajaa. Toinen oli jättänyt asiakirjapyyntönsä KRP:lle jo ennakolta, kun doping-juttu oli vielä syyteharkinnassa, toinen heti, kun syyttämättäjättämispäätös oli tehty, jolloin myös salassapito sillä perusteella, että syyteharkinta oli kesken, oli lakannut.

Apulaisoikeusasiamies Lindstedt toteaa ratkaisussaan kanteluun, että SM:n poliisiosaston menettely oli lakiin perustumaton, kun se oli ottanut tutkittavakseen asiakirjapyynnön, joka oli tullut sen alaiselle virastolle. Julkisuuslain mukaan asiakirjapyynnön ratkaisee itsenäisesti se viranomainen, jolle pyyntö on tehty ja jonka hallussa asiakirjat ovat. Asiakirjapyynnön siirtäminen on sinänsä mahdollista, mutta siirron arvioiminen olisi kuulunut keskusrikospoliisin Jyväskylän yksikön tehtäväksi, jos se olisi katsonut sen tarpeelliseksi. Menettelylle ei löytynyt perusteita julkisuuslaista eikä poliisin hallinnollisia ja toiminnallisia johtosuhteita määrittävistä säännöksistä. Näin ollen ministeriön poliisiosasto oli ylittänyt toimivaltansa ja menetellyt virheellisesti. Lindstedt korosti sitä, että omien toimivaltuuksien tunteminen on laillisen viranomaistoiminnan perusedellytys.

SM:n toimenpitein asiakirjapyyntö oli oikeudellisesti kestämättömällä tavalla siirtynyt kuitenkin sinänsä toimivaltaisen viranomaisen eli valtakunnansyyttäjänviraston ratkaistavaksi. VKSV oli toimivaltainen taho sen johdosta, että syyteharkinta oli suoritettu siellä. Tämän vuoksi myös myöhemmin toisen toimittajan tekemä samoja asiakirjoja koskenut asiakirjapyyntö oli ollut perusteltua siirtää KRP:n Jyväskylän yksiköstä VKSV:lle. Tämä siirto tapahtui aivan sääntöjen mukaisesti, koska sen teki mainittu yksikkö itse.

Kun valtionsyyttäjä oli tehnyt syyteharkinnan ja päätynyt syyttämättäjättämispäätöksiin, salassapitoa ei enää voinut perustella syyteharkinnan vireillä ololla. Pyydettyyn aineistoon voi kuitenkin sisältyä muulla julkisuuslain mukaisella perusteella salassa pidettävää tietoa. Tämän vuoksi Valtakunnansyyttäjänvirastossa jouduttiin tekemään asiasta vielä erillinen päätös. VKSV:n kohdalla ongelma oli, että tämä päätös viipyi julkisuuslain kannalta viime hetkille.

AOA:n mukaan julkisuuslakia on tulkittava niin, että mainitun yhden kuukauden maksimimääräajan puitteissa on sekä tehtävä päätös salassapidosta että annettava julkiset asiakirjat. Muu tulkinta johtaisi Lindstedtin mukaan julkisuuslain tavoitteen vesittymiseen. VKSV perusteli voimavarojen puutteella sitä, että asiakirjojen luovuttaminen oli jätetty KRP:n hoidettavaksi. Laillisuusvalvonnan näkökulmasta peruste ei kuitenkaan ollut oikeudellisesti kestävä. VKSV:n olisi myös tullut varmistaa KRP:ltä, että se kykenee antamaan asiakirjat niin, että kuukauden kokonaismääräaika ei ylity. Myös KRP nimittäin vetosi sittemmin juuri resurssisyihin perusteena kopioinnin viipymiselle. AOA piti epäasianmukaisena sitä, että julkisten asiakirjojen toimittaminen oli vielä määräajan oltua jo melkein kulunut umpeen jätetty toisen viranomaisen huoleksi varmistumatta siitä, että se kykeni asiakirjat ajoissa antamaan.

KRP:n Jyväskylän yksikkö puolestaan sai moitteet siitä, että se oli ilman hyväksyttävää syytä viivytellyt asiakirjojen kopioinnissa. Esitetyt perusteet (mm. työhuoneiden remontit, kopiokoneen reistailu, lomat, muut kiireellisemmät tehtävät) eivät olleet laillisuusvalvonnan näkökulmasta hyväksyttäviä.

Lisätietoja antaa oikeusasiamiehensihteeri Mikko Sarja,

puh. (09) 432 3364

Päätös dnro 152/4/04 kokonaisuudessaan.