2.9.2009

- Kannanotto naispappeuteen evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen selonteossa on omiaan edistämään yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä, toteaa apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt. Piispainkokous lähetti vuonna 2006 seurakunnille ja kirkon hallinnolle tiedoksi hyväksymänsä selonteon "Työn johtaminen, työyhteisön kehittäminen ja työturvallisuus", jossa otetaan kantaa naispappeuden aiheuttamiin jännitteisiin kirkon työyhteisöissä.

Selonteko korostaa tasa-arvoa naisten ja miesten välillä. Sen mukaan työnantajan on jaettava pappien työtehtävät tasapuolisesti riippumatta sukupuolesta. Työntekijän puolestaan on hoidettava kaikki virkaansa kuuluvat tehtävät. Naispappeuteen torjuvasti suhtautuvalla on oikeus tulla vihityksi papiksi, mutta häneltä edellytetään valmiutta toimia yhteistyössä naispappien kanssa. Niinpä hän ei voi kieltäytyä hoitamasta hänelle laillisesti annettuja tehtäviä naispuolisen papin kanssa.

Oikeusasiamiehelle kanteli henkilö, jonka mielestä selonteko on ristiriidassa uskonnon ja omantunnon vapauden kanssa, kun naispappeuden vastustajat voitaisiin työmääräyksin velvoittaa omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen.

Apulaisoikeusasiamies Lindstedt punnitsee ratkaisussaan, millainen tulkinta uskonnon ja omantunnonvapaudelle on annettava, kun kysymys on uskonnon harjoittamisesta työtehtävänä: mahdollistaako uskonnon ja omantunnon vapaus kieltäytymisen työtehtävästä?

Apulaisoikeusasiamies toteaa, että piispainkokouksen kanta on uskonnon- ja omantunnon vapautta koskevan vakiintuneen tulkinnan mukainen. Uskonnonvapautta koskevan perustuslain pykälän esityöt eivät anna tukea sille, että papilla olisi mahdollisuus kieltäytyä virkatehtävästä vakaumuksensa vuoksi. Tämä on ollut myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkintakäytäntö. Tukea tulkinta saa lisäksi oikeuskanslerin naispappeutta koskevasta päätöksestä vuodelta 1989 ja kotimaisesta oikeuskäytännöstä. Oikeuskirjallisuudessa on ollut kannanottoja tulkinnan puolesta ja sitä vastaan.

Kotimaisessa oikeuskäytännössä on katsottu, että pappi ei voi hoitaa virkatehtäviään oman uskonnonharjoituksensa ehdoilla vaan virkansa velvoittamana. Pappi on sen mukaan käyttänyt uskonnon ja omantunnon vapauttaan sitoutuessaan pappisvirkaan, eivätkä omat teologiset tai muut näkemykset saa olla esteenä virkatehtävien hoitamiselle.

Apulaisoikeusasiamies Lindstedt toteaa yhteenvetona, että yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat oikeusjärjestelmässä keskeisessä asemassa ja julkisen vallan tulee edistää niiden toteutumista. Omantunnon vapauteen vedoten ei voi harjoittaa toimia, jotka loukkaavat muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen vastaisia. 

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu dnro 3189/4/07 kokonaisuudessaan

Lisätietoja antaa vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Henrik Åström, puh. (09) 432 3347.