Suomessa on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. 

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävät ja toimivalta ovat pääosin samat. Molemmat valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuutta. Oikeuskansleri valvoo lisäksi asianajajien toimintaa.

Kantelun voi periaatteessa tehdä joko oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle. Heidän tehtäviensä jaossa on joitakin pieniä eroja, jotka vaikuttavat siihen kumpi kantelun lopulta tutkii. 

Pieniä eroja tehtävissä

Oikeuskansleri ei valvo puolustusvoimia, rajavartiolaitosta ja rauhanturvaamishenkilöstöä. Hän ei myöskään valvo vankiloita ja muita laitoksia, joihin henkilö on otettu vastoin tahtoaan. Oikeuskanslerilla ei liioin ole velvollisuutta valvoa erilaisia vapaudenriistoja, kuten kiinniottoja, pidättämisiä tai vangitsemisia.

Kaikki nämä asiat kuuluvat oikeusasiamiehen valvontaan. Niinpä oikeuskansleri siirtääkin niitä koskevat kantelut oikeusasiamiehen tutkittaviksi.

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri voivat siirtää kanteluita toinen toiselleen muulloinkin, kun siirto nopeuttaa asian käsittelyä tai on muuten perusteltu. Jos jostain syystä katsotaan aiheelliseksi siirtää kantelu toiselle tutkittavaksi, siirrosta ilmoitetaan aina kantelijalle.

Oikeuskanslerin tehtävänä on myös valvoa hallituksen toimien laillisuutta. Hän on sen vuoksi läsnä hallituksen istunnoissa ja tarkistaa etukäteen istuntojen asiakirjat. Oikeusasiamiehellä on sama oikeus, mutta ei velvollisuutta.

Molemmat eivät tutki samaa asiaa

Oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät tutki yhtä aikaa samaa asiaa. Jos kantelu on lähetetty molemmille, sen tutkii yleensä laillisuusvalvojista se, jolle kantelu on tullut ensin.

Oikeuskansleri ja oikeusasiamies ovat toiminnassaan itsenäisiä ja riippumattomia, asemaltaan rinnasteisia laillisuusvalvojia. He eivät valvo toistensa menettelyä.